Syyslomakin meni siinä mukavasti. Istuin zombina koneella suurimman osan aikaa ja siinä se sitten olikin. No viime viikolla vietimme avoimien ovien päivää pe-la. Oli ihan mukavaa vaikka jännitin ihan sairaasti sitä haastattelijana oloa. :< Mutta kyllä se sitten siitä alkoi sujua, eikä enää niin kovin pelottanut. :)
Ah, huomenna on taloushallinan kokeet ja epäilen niiden menevän päin **ttua. Yritin lukea ja päntätä ja laskea laskuja ja yrittää ymmärtää näitä juttuja, mutta kun ei. Olen vain niin pässinpää, ettei ne jää mieleen. >_<
Haluan vain ryömiä jonnekkin koloon ja pysyä siellä koko loppu elämäni, vailla murhetta ja stressiä. Pitäisi salamatkustaa jonkun matkalaukussa Havajille ja sitten jäisin jonnekkin autiolle saarelle ilman paskapaperia ja tietokonetta. Hmm... Ehkä siellä olisi mukavia alkuasukkaita jotka ottaisi mut hoiviinsa, mutta mun tuurilla ne olis kannibaaleja ja illalla olisi sitten grillibileet tiedossa. Mutta jos mut pelastaisikin joku Zorroksi naamioitunut mies ja veis mut piilopaikkaansa turvaan. Romanssi roihahtaisi ja eläisin sen kanssa siellä piilopaikassa koko loppuelämäni. <3
Tai... No en ihan... Se löytäis kuitenkin jostain paremmannäköisen muijan ja heittäis mut pellolle. </3
Siinä sitten sydänsurujen velloessa pääkopassani, päättäisin rakentaa veneen ja soutaisin takaisin Suomeen. Ja kun sitten palaisin kouluun, kukaan ei edes huomaisi mun olleen poissa. Paitsi opettajat, jotka kelan kanssa ahdistelisivat missä olen luuhannut koko kuukauden.
Ah, huomenna on taloushallinan kokeet ja epäilen niiden menevän päin **ttua. Yritin lukea ja päntätä ja laskea laskuja ja yrittää ymmärtää näitä juttuja, mutta kun ei. Olen vain niin pässinpää, ettei ne jää mieleen. >_<
Haluan vain ryömiä jonnekkin koloon ja pysyä siellä koko loppu elämäni, vailla murhetta ja stressiä. Pitäisi salamatkustaa jonkun matkalaukussa Havajille ja sitten jäisin jonnekkin autiolle saarelle ilman paskapaperia ja tietokonetta. Hmm... Ehkä siellä olisi mukavia alkuasukkaita jotka ottaisi mut hoiviinsa, mutta mun tuurilla ne olis kannibaaleja ja illalla olisi sitten grillibileet tiedossa. Mutta jos mut pelastaisikin joku Zorroksi naamioitunut mies ja veis mut piilopaikkaansa turvaan. Romanssi roihahtaisi ja eläisin sen kanssa siellä piilopaikassa koko loppuelämäni. <3
Tai... No en ihan... Se löytäis kuitenkin jostain paremmannäköisen muijan ja heittäis mut pellolle. </3
Siinä sitten sydänsurujen velloessa pääkopassani, päättäisin rakentaa veneen ja soutaisin takaisin Suomeen. Ja kun sitten palaisin kouluun, kukaan ei edes huomaisi mun olleen poissa. Paitsi opettajat, jotka kelan kanssa ahdistelisivat missä olen luuhannut koko kuukauden.
Että sellainen selviytymistarina.
Kommentit